KAJAANI Potilaan ja lääkärin välillä syntyy edelleen tilanteita, joissa vastaanotolta poistuu potilas, joka on ymmällään siitä, mitä hänelle oikein on sanottu. Kyse on eräänlaisesta kielimuurista, sanoo potilasasiamies Liisa Vilmi-Johansson Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymästä.
– Yleensä kyse on lääketieteellisten termien ymmärtämisestä. Lääkärille ne ovat tuttuja, mutta potilaalle vieraita.
Vilmi-Johansson korostaa, että tilanne on parantunut huomattavasti takavuosista, koska asiaan on kiinnitetty huomiota jo koulutuksessa.
– Lääkäreille on jo vuosia terotettu, että pitäisi puhua kieltä, jota potilas ymmärtää. Potilaslaki lähtee siitä, että ei ole potilaan vastuulla ottaa selvää, mitä lääkäri tarkoittaa, vaan lääkärin on varmistettava, että potilas ymmärtää.
Tarkkana kuin porkkana
Lääkärille kielenkäytön miettiminen on jokapäiväistä, sanoo kajaanilainen terveyskeskuslääkäri Merja Romppainen.
– Erityisesti ikäihmisten kanssa joutuu olemaan tarkkana, koska kuulo ja käsityskykykin voivat vaihdella. Käytännössä yritän välttää vierasperäisten sanojen käyttöä, jotta viesti tulee ymmärretyksi.
Potilaslaki lähtee siitä, että ei ole potilaan vastuulla ottaa selvää, mitä lääkäri tarkoittaa, vaan lääkärin on varmistettava, että potilas ymmärtää.
Liisa Vilmi-Johansson
Ikäihmisten lisäksi ulkomaalaistaustaisten kanssa lääkäri joutuu pohtimaan tarkemmin sanomisiaan.
– Jos potilas ei puhu suomea tai englantia, joudutaan käyttämään tulkkia. Kun tulkataan ensin toiseen ja sitten toiseen suuntaan, pitää olla tarkkana, että ymmärrämme toisiamme.
Kun sanat eivät riitä
Merja Romppaisen mukaan kieli tarvitsee joskus tukea.
– Joskus tulee käytetyksi eleitä, kun yhteisiä sanoja ei löydy. Niiden kautta voi pyytää toista näyttämään, missä on ongelmia ja myös ohjata tekemään tarvittavia asioita.
Lääkärit käyvät tilanteita läpi myös yhdessä, mikä auttaa osaltaan kaikkia ymmärrettävän kielen käyttämisessä.
– Puhutun kielen lisäksi myös kirjoittamista kehitetään niin, että termistö olisi yhtä ymmärrettävää kirjoitettuna kuin puhuttuna. Tässä varsinkin ulkomaalaistaustaiset lääkärit kysyvät meiltä neuvoja ja vinkkejä.
Termistön suomentamisessa on toinenkin puoli.
– Olen niin tottunut suomenkielisiin termeihin, että väliilä on vaikeata muistaa latinankielistä termiä, nauraa Romppainen.
Kysyvä ei tieltä eksy
Potilasasiamies Liisa Vilmi-Johansson muistuttaa, että lääkärin vastaanotolla kielen ymmärtäminen ei ole itsestään selvää.
– Jo pelkästään vastaanotolle meneminen on yleensä niin jännittävä tilanne, että jälkeenpäin voi tuntua, että eihän siellä sanottu yhtään mitään tai ei ymmärtänyt omaa kieltään.
Puhelinvastaanotolla eleillä ja ilmeillä ei pysty asioita varmistelemaan, joten silloin asioita käydään läpi joskus montakin kertaa toistamalla ja kertaamalla.
Merja Romppainen
Lääkäri ymmärtää ongelman.
– Siksi me yleensä toistamme ja kertaamme, että onhan potilas varmasti ymmärtänyt, mitä on sanottu ja sovittu. Jos asiasta jää vähänkään sellainen olo, että jokin on epäselvää, sovimme uudesta vastaanottoajasta. Tilanteita ei voi jättää epäselviksi, Romppainen vakuuttaa.
Joskus tilanteisiin tulee myös vaikeuskerrointa.
– Me teemme nykyään paljon työtä myös puhelimitse. Puhelinvastaanotolla eleillä ja ilmeillä ei pysty asioita varmistelemaan, joten silloin asioita käydään läpi joskus montakin kertaa toistamalla ja kertaamalla.
Potilasasiamiehen vinkki tilanteisiin on selkeä.
– Jos vähänkään mietityttää, kannattaa kysyä, mitä toinen oikein tarkoittaa. Kysyjä voi olla joko potilas tai lääkäri.